Bengt Pohjanen

Bengt Pohjanen eli Otun Pänktti oon kolmikielinen kirjailia, filosofiin tohturi, viien lapsen isä ja neljäntoista lastenlapsen farfaari ja murfaari. Pänktti oon kirjottannu hermottoman monta kirjaa, näytelmää, uupperoita, filmiä, lauluja, kääntäny ja vääntäny kieliä. Oon ennen plokanu Kyririssä ja alkaa taasen. Tulkaa fölhjyyn! Minun sähköposti/Min e-post: info@sirillus.se

Shakespears shitlist/Shakespearin sonetti 55

Meänmaa  

Shakespears sonetter är gåtfulla,
men många handlar om hans egna dikter.
Han försöker bygga upp ett självförtroende,
han försöker skryta en aning: hans dikt
kommer att leva när maktens förgyllda
monument har störtat och dess murar fallit.
Nedanstånde sonett, nr 55, 
är en sorts shitlist över politruker.
Den följer sonettens regler.

Här en fri översättning till svenska:

Marmor, fögyllda monument
över furstar kan inte
leva lika länge som dikten.
När mossa växer på monumenten
och murarna har störtat,
kommer dikten att leva vidare.
Ja, när domedagen står för dörren
och när de döda uppstår,
kommer diktarens vän att
leva vidare i dikten om vännen.

Shakespearin sonetti 55

Ei marmorit, ei patshaat herrojen
voi kullattuina runoani voittaa,
se heleämmin vielä laulelee
ko sammalaika patshaittenki koittaa.
Ko sota riehuu, patshaat kaaethaan
ja muuri vahva taisteluissa häviää.
Ei Marsin miekka, sota milloinkhaan
voi polttaa muistoasi liekilhään.
Käy kohti aijan vihhaa, kuolemaa,
ko maine runon aina täälä säilyy,
sen jälkipolvet kyllä muistava,
ko mailma kerran tuomioshaan häily.
   Ja ko ko sie kerran nouset hauasta,
   niin elät, rakas, minun runossa.

 

Bengt Pohjanen

31, heinäkuuta 2016

3. gången gillt/3. kerta pättee

Meänmaa  

Tredje gången gillt:
idag den 29 juli kl. 15:59
blev jag klar med den tredje översättningen
av de fyra evangelierna till meänkieli.
Jag började översätta för 33 år sedan.
År 2000 gjorde jag en andra översättning,
till Lars Levi Laestadius 200 års minne.
Och nu har jag "apterat" ytterligare en översättning,  
för bruk i Svenska kyrkan.
Luleå stift har denna gång tagit initiativet.
Tack! Nu återstår korrläsning.
Varenda dag, denna heta sommar
har jag suttit med detta.
Jag kunde inte låta bli.
Ordet är inkarnerat till meänkieli.
Det känns så bra!
Även detta arbete överlämnar jag
åt den enda kritiker jag som författare
lärt mig att lita på:
TIDEN! Den kritikern har inga "shitlist".

 

Kolmas kerta pättee:
tänäpäivänä kello 15.59
mie sain valhmiiksi minun
kolmanen neljän evankeeljumin
käänöksen meänkielele.
Mie aloin käänthään 33 vuotta aikaa.
Vuona 2000 mie tehin uuen käänöksen,
Lars Levi Laestadiuksen 200-vuotis juhlaa varten.
Nyt mie olen apteerannu vielä kolmanen,
tällä kertaa Ruottin kirkkoa varten.
Luulajan hiippakunta oon tällä kertaa
tämän takana. Kiitos!
Nyt fatastaa vain oikoluku.
Joka päivä, tänä kuumana kesänä
olen istunu tämän kans.
En ole malttanu.
Tuntuu somalta!
Tämänki työn mie luovutan
sille kriittiikkerille,
johonka mie kirjailijanna
olen oppinu luothaan:
AIKA! Ainua kriittikkeri
jolla ei ole ”shitlistaa”.

Tornedalingarnas dag/Meänmaan päivä

Meänmaa  

 

Den 15 juli firar vi tornedalingarnas egen dag.
Vi började i Matarengi 2007.
I år hissar jag den på samma plats för tionde gången.
2013 skrev jag till Svenska akademien
och fick den införd i akademiens kalender.

Läs nedan mer om historiken!

15. heinäkuuta met vietämä Meänmaan ommaa päivää.
Met alotimma Mataringissä 2007.
Tänä vuona mie nostaan sen flakustankhoon
kymmenenen kerran.
2013 mie kirjotin Svenska Akademienhiin
ja sin sen kalenterhiin.

Alla enämpi asiasta!

https://sv.wikipedia.org/wiki/Tornedalens_flagga

http://liipetti.net/aviisi/2016/07/08/meanflaku-nain-se-alko/

 

Oi  terve kaunis meän maa
sie koti pohjonen.
//:Sie olet paras valinta
ja paikka maalinen.://

Ja tunturista merele
oon väylä ylpeä,
//:ko erotetut rannoile
se saapi yhistää.://

Oon kesätaivas korkea
ja valo illaton,
//:ko kaikki rannat kirkastaa
oon onni  vallaton.://

Niin valosaa oon talviki
ja pohja puhaltaa
//:ko Ruija pallaa tännekki
se lumet kirkastaa.://

Oon maata tämä aurinkon
ja revontulien
//:oon kaipu tänne pohjaton
ja rakhaus syämen://

Ko päättyy matka vaivoihneen
ja kilvotuksinheen
//:niin usko esi-isien
oon taivaskelponen.://

 

William Snell

Meänkielenös:
Bengt Pohjanen
16 maj 2014

Almedalen - vem bryr sig/Kukas perustaa

Kainus  

Allt bara fortsätter
eftersom ingen bryr sig
och allt kan fortsätta
därför att alla förnekar
att allt det som bara fortsätter 
överhuvudtaget finns.

Almedalen den politiska scenen
är sådan teater
att Norrbottensteaterns
föreställningar
blir verkliga.

 

Kaikki vain jatkuu
ko kukhaan ei perusta
ja kaikki saattaa vain jatkua
ko kaikin kieltävä
sen olemassaolon
mikä jatkuu.

Almetaalin polittinen osottamo
oon semmosta teatteria,
ette Norrbottens teaterista
tullee tosia.

Ibykos' tranor /Ibykoksen kurjet

Meänmaa  

Ibykos (530 f. Kr) var diktare,
på väg till Korinth, blev han överfallen
och dräpt. Han anropade en flock tranor
och bad dessa hämnas hans död.
Ibykos tranor betyder sedan dess
att man inte kan tiga hur länge som helst.
Tvingade till tystnad, ja, en tid,
men Ibykos tranor försvinner inte.
Om alla tiger, skall Ibykos tranor ropa.

 

I en bok om den ryska diktaren
Anna Achmatova (1889-1966),
som kommunisterna tvingade till tystnad
läser jag följande: "Inte ens idag (juni 1967, min anm),
när jag skriver dessa rader 30 år efter Jezjovterrorn,
tål makten att man nämner år 1937. De fruktar minnet.
Och det idag. Så hur var det inte då?
Förbrytelserna var fortfarande färska,
blodet hade ännu inte torkat på förhörsledarnas kontor
och i Stora Husets källare. Blodet krävde ord,
tortyrkammaren tystnad.
Var håller ni hus, Ibykos tranor, 
var är du, talande säv?"

Anna Achmatova: Här är en trana!
Här viskar säven, det som inte får sägas,
det som inte får ropas.
Men miljoners blod kräver diktarens ord,
inte bara oskyldiga offers bekännelser,
ur tortyrkammaren ropar offren.

 

Ibykos (530 f. Kr) oli runoilija,
matkala Korinthiin, pahanilkiset
hyökkäsit sen kimphuun ja tapoit sen.
Kurkitokka lensi siinä ja runoniekka huusi
niile, ette kostaa.
Ibykoksen kurjet tarkotavvaa nyt
sitä, ettei saateta vaijeta ikusesti.
Pakotettu vaikenheen, joovain,
mutta ei ikusiksi aijoiksi.
Jos kaikin vaikenevva
kyllä Ibykoksen kurjet huutava.

Mie luen kirjaa kovin liikuttunheena,
Anna Ahmatovasta (1889-1966),
jonka komunistit pakotit vaikenheen.

Mie luen nämät sanat: "Ei ees nyt (kesäkuu 1967)
ko mie kirjotan näitä sanoja,
30 vuotta Jezjovterrorin jälkhiin,
halvaa valta kuula minun mainittevan vuotta 1937.
Net pölkäävä muistia. Ja vielä tänäki päivänä. 
Niin kunkas se ei ollu silloin?
Rikokset olit vereksiä,
veri ei ollu kuulusteluherrojen kontturissa kuivanu
ja Ison Talon kellari vaati sanoja,
ja kitutuskamari vaikenemista.
Missäs tet oletta Ibykoksen kurjet,
puhuva korsi?"

Anna Achmatova: Täälä oon kurki! 
Täälä korsi viskuttellee,
sitä mitä ei sais sanoa,
mitä ei saa huutaa.
Mutta miljoonien veri vaatii
runoilijan sanoja,
ei vain viattomien uhrien tunnustuksia,
kitutuskamarien vaikenemista.
Sieltä huutava uhrit.

Kuulkaa!

TILL TOPPEN AV SIDAN