Bengt Pohjanen

Bengt Pohjanen eli Otun Pänktti oon kolmikielinen kirjailia, filosofiin tohturi, viien lapsen isä ja neljäntoista lastenlapsen farfaari ja murfaari. Pänktti oon kirjottannu hermottoman monta kirjaa, näytelmää, uupperoita, filmiä, lauluja, kääntäny ja vääntäny kieliä. Oon ennen plokanu Kyririssä ja alkaa taasen. Tulkaa fölhjyyn! Minun sähköposti/Min e-post: info@sirillus.se

Klimatsmarta Sofia/Ilmastoviisas Sofja

Meänmaa  

När min mormor fångade en fluga i handen
bar hon ut flugan och gav den friheten
att ta sig in igen eller flyga ut.
Svalbom fick man inte slå sönder.
Spindlar skulle man absolut inte döda.
Getingbon skulle man helst inte röra.
Man skulle inte bygga hus på en stig.
Man måste respektera dem som gått där,
och förmodligen vandrade där i ett evigt nu.
Om man sov över i skogen
skulle man meddela hur många nätter
man skulle stanna.

Varför? Hon var klimatsmart.
Allt och alla hade sin plats.
Skaparen är klimatsmart.

I Willam Snells berättelser från Kamaripirtiltä (1944)
möter vi Pirtti-Sofja.
Sofia är grekiska och betyder VISHET.
Pirtti-Sofja är inte bara vis,
hon är också en sann profet.
Hon säger till sin kvällsgäst:
"Inför den yttersta dagen
är alla insekter borta!"
Det säger hon 1944!!!!

Minun ämmi pyysi piihoon kärpäsiä,
aukasi oven ja päästi net vaphautheen
tulla takasi taikka lentää menheen.
Pääskysen pesiä ei saanu hajottaa.
Hämhäkkiä ei mishään nimessä tappaa.
Ampiaispesät oon hyvä antaa olla.
Polule ei saa rakentaa taloa,
menheen aijan kulkijoita häätyy kunnioittaa,
kukas tietää, vaikka net vielä oon kulun päälä
ikusessä hetkessä, ajattommuuessa.
Jos yöpy mettässä hääty ilmottaa
kunka monta yötä aiko olla siinä.

Miksi? Se oli ilmastoviisas.
Kaikela ja kaikila oli paikkansa.
Luoja on ilmastoviisas.

William Snellin Kamaripirtti-kirjassa (1944)
met kohtaama Pirtti-Sofjan.
Sofia oon kreikkaa ja tarkottaa "VIISHAUS".
Pirtti-Sofja oon kans prohveetta.
Se sannoo iltaviehraale kerran:
"Mailman lopun eelä katoava kaikki syöpäläsiet!" 

SKUM-priset/SKUM-palkinto

Meänmaa-Ylikainus  

SKUM-priset
Norrbottensakademien SKUM-pris 2016 tilldelas författaren, översättaren, dramatikern, librettisten, prästen, litteraturvetaren, kyrkobyggaren, hedersdoktorn med mera, filosofie doktor Bengt Pohjanen, född i Pajala och sedan länge bosatt i Överkalix. Bengt Pohjanen har själv formulerat sig på följande sätt: ”Som trespråkig litterär röst i Norden måste jag lita till min litterära kompass i näsan och ge mig ut i okända marker med gränsmänniskans övertygelse om att man aldrig kan gå vilse, alltid kommer man nånstans.” Och visst han har på ett enastående och briljant sätt passerat gränser - mellan konstformer, språkbarriärer, religioner och akademiska discipliner, i det mesta med sin tornedalska bakgrund och hembygd som en gemensam nämnare. Och han har också alltid kommit fram. Banbrytande är Bengt Pohjanens enträgna och mycket betydelsefulla insats för torndalsfinskan – meänkieli – bl a genom romanen, Lyykeri, som utkom 1985, och pjäsen, Kuutot från 1987, båda de första på meänkieli. Med sina romaner, sin dramatik och sina översättningar har Bengt Pohjanen givit sitt födelsespråk - meänkieli - en identitet också som skriftspråk, i sanning en bedrift värd att prisa.
Det är med stor glädje som Norrbottensakademien vill hedra Bengt Pohjanen med årets SKUM-pris, ett i raden av många utmärkelser och priser som alla välförtjänt kommit Bengt Pohjanen till del.

SKUM-palkinto

Norrbottensakademienin SKUM-palkinto jaethaan kirjailialle, tramattikkerille, lipretistile, papile, kirjailisuuen tietemeiehele, kirkonrakentajalle, kunniantohturille, filosofiin tohturille Bengt Pohjaselle, syntyny Pajalassa ja aikoja sitte asunu Ylikaihnuussa. Bengt Pohjanen oon itte määritelly ittensä tällä mallin: ”Kolmikielisennä kirjailisenna äänenä Pohjolassa mie hääyn luottaa kompashiin, joka mulla oon nokassa ja lähteä hurrikhaile tienoile varmana rajaihmisennä, ette eksyä ei saata, aina sitä tullee johonki.” Ja selvä se, ette hään uskomattomalla ja loistavalla tavala oon ylittääny rajat – taitheen lajien, kieliestheitten, uskontojen ja akateemisten tisipliinien, enniimiten tornionlaaksolaistausta ja kotiseutu yhtenäisenä asianna. Ja se oon aina kostunu perile. Urraa uurtaav oon Bengt Pohjasen pitkäjäntheinen ja villin iso panos tornionlaakson suomenkielen – meänkielen – puolesta, muun rinnala Lyykeri-romaanin (1985) ja Kuutos-osotelman kautta, molemat mainitut meänkielen ensimäisiä. Romaanit, osotelmat ja käänökset oon Bengt Pohjasen kautta luohneet sen syntymäkielele – meänkielele - itenttiteettiä kirjakielenä kans, toelisesti palkinon arvosta.
Suurela ilola Norrbottenakademien halvaa kunnioittaa Bengt Pohjasta tämän vuen SKUM-palkinolla, joka oon yks monista kunniamerkistä ja palkinoista, joita Bengt Pohjanen ansioitusti oon saanu.

Shakespearin sonetti 121

Meänmaa  

Shakespearin sonetti 121

Paras olla paha ko pahaks panhaan,
ko ei ole ja siksi sanothaan,
näin ilo katoaa jos tuomithaan,
ei miltä tuntuu ko kunka kattothaan.
Niin miksis väärä sairas silmä karsastaa,
tervehtien minun vertä raikasta?
Spiuniraukat minua vahtaava,
ja syyttävä ko olen siivosti.
Ei, mie olen mitä olen, moitheen tuojaa,
sen syytheet paljastavva selvästi.
Ko net oon käyrää, olen naulaa suoraa,
tunkiosta noussu löyhkä katoaa.
  
     Net raukat, luuloshaan oon kaikin tässä:
    ihminen oon paha, heän peilissä.

Meänkielennös: Bengt Pohjanen

Sabme trash, Tornedalian shit!

Meänmaa  

Så är det dags igen
för Sabme trash
Tornedalian shit:
Midnightsun och midnattssol!

Tornedalian trash,
Sabme shit
hade premiär på Dramaten  i oktober 1954.
Salongen var fullsatt av nyfikna människor
som kommit för att skåda de primitiva galningarna
i Tornedalen.
Författaren var helt svenskspråkig
men för att ge sken av att ha goda insikter
i det tornedalska, orerade han i programbladet
om sitt finska påbrå och sitt tornedalska blod.

I programbladet fick stockholmarna veta
att vi tornedalingar var primitiva,
mycket besynnerliga och att man i Tornedalen
talade illa om varenda laestadianpredikant.
Detta sistnämnda var kursiverat.
Bilden av den inåtvände tornedalske mannen
och husfadern som är våldsam, hoppar, skriker
och slår barn och hustru,
hamrades in den gången,
sedan om och om igen
i sedvanlig etnorasistisk stil
och postkolonialistisk anda,
och människorna ställer upp
om och om igen i
i Sabme trash
och Tornedalian shit!

Skyll inte bara på dem där nere!
Ni är själva med!
För två mål mat om dan
och sprit på premiären
tack och hej och på återseende i grillen!

 

 

No niin,
taasen Sabme trashin
ja Tornedalian shitin aika
Midnightsun och midnattssol!
Keskiyön aurinkoa!

Tornedalian trashilä,
Sabme shitilä
oli ensi-ilta Stokholmin Dramatenissa
lokakuussa 1954.   
Salonki täynä,
ihmiset utelihaita,
näessi, net olit tulheet
vahtaahmaan primitiivisiä pörröjä
Tornionlaakosta.
Kirjailia oli ummikko,
mutta tällätäksheen, ette hään tuntee
Tornionlaakson, se antaa syljen
valuta ohjelmaplaavissa,
jossa se kerskaa suomalaisista juurista
ja omasta tornionlaaksolaisesta verestä.

Ohjelmaplaavissa stokholmilaiset
sait tietää, ette met tornionlaaksolaiset
olema primitiiviä, ja villin pörröjä,
ja ette täälä kaikin näskäsit saarnamiehiä.
Tämä äsken mainittu oli kyrsiveerattu.
Sanothiin, ettei ihmiset elävä
koloina ja ilman kulttuuria.
Talon isänät oon väkivaltasia miehiä,
jokka kiroavva ja elämöittevä,
hyppivä, huutava ja tietenki tappelevva 
Tätä lyöthiin etnorasistisella vasaralla
ihmishiin niinku aina
ja ihmisraukat täälä pohjosessa
taas ja taas lähtevä siihen
itte myötä,
aina samhaan Sabme trashiin
ja Tornedalian shithiin.
Älkää moittiko etelän vareksia.
Tet oletta itte myötä.
Saatta kaks kertaa ruokaa
päivässä ja ensi-illassa viinaa,
tak ohei, nähhään krillissä!

Demokrati/Demokratism

Meänmaa  

 

Demokratin är auktoritär,
den bestämmer att jag får
tänka och tala fritt,
rösta fritt eller låta bli att rösta,
den bestämmer att
min hjärna är min
och att jag själv
måste sätta ut vakter för 
de politiserande tidsandarna.

Demokratismen är totalitär,
den bestämmer att jag måste
tänka och tala rätt,
rösta rätt och att
de politiserande tidsandarna
skall sätta ut vakter
för min fria tanke, tunga och hjärna.

Temokratii oon määräävä,
se määrää, ette mie hääyn
aatela ja puhua vaphaasti,
äänestää vaphaasti taikka olla äänestämättä,
se määrää minun aivot minun omistuksheen
ja määrää mulle oikeuen
asettaa polittiseeraavile hengile
minun omat vahit.

Temokratismi oon totalitaarinen,
se määrää, ette mie hääyn
aatela ja puhua oikein,
äänestää oikein
ja se määrää polittiseeraavat henget
vahtaahmaan minun aatoksia,
minun kieltä ja aivoja.

Fanatikernas osjälviskhet/Fanattikkerien ittensä kieltäminen

Meänmaa  

 

Fanatikernas osjälviskhet

Totalitarismens anhängare
är genuint osjälviska,
skriver Hannah Arendt,
säger Alice Eriksson-Kalla,
de rubbas inte i sin övertygelse av brott
mot mänskligheten,
de rubbas inte ens när
den politiska idén börjar döda egna,
inte ens när de själva blir offer,
rensas ut, skickas till Gulag.
De är beredda att stötta
förföljeser mot dem själva,
de är redo att formulera
och underteckna sin egen dödsdom,
bara de inte förlorar sin ställning
som fanatiska medlemmar
i den totalitära rörelsen.
Alice påstod att hennes
pappa tänkte så
när pistolen trycktes mot
hans nacke.

Jag hör den hatiska rösten,
jag ser hans isande ögon i
SVT och det skrämmer mig.

 

Fanattikkerit oon ittensä kieltäjiä,
kirjottaa Hannah Arendt,
sannoo Alice Eriksson-Kalla,
niihin ei pure tieto eikä fakta,
net ei muuta mieltä eikä aatetta,
vaikka aate tappaa miljoonia,
net ei muuta mieltä vaikka aate
kohistuu heihin itheen,
ei muuta mieltä Gulagissakhaan.
Net oon valhmiita
tukheen vainoa itteä vasthaan,
net oon valhmiita allekirjothaan
oman kuolemantuomion
jos het vain saava olla aatheen
kannattjia ja puolueen fanattisia jäseniä.

Alice Eriksson-Kalla meinasi,
ette ko pistooli painethiin  
hänen papan niskhaan, se aatteli näin.

Mie kuulen sen vihasen äänen,
ja näen sen jäätävät silmät
Ruottin Teevessä.
Sitä miestä mie pölkään enniiten.

TILL TOPPEN AV SIDAN